Sitruunasiirapilla mehevöitetty jugurttikakku

Heti perään vielä toinen jääkaapintyhjennysohje. Meillä oli jäänyt jostain syystä pari purkkia turkkilaista jugurttia käyttämättä ja niiden päiväykset olivat jo viikon takaa. Hävikistä herkuksi kampanjan myötä monet blogit ovat toitottaneet että varsinkin hapanmaitotuotteita voi käyttää huoletta päiväyksen jälkeenkin, omiin aistihavaintoihin ulkonäöstä, hajusta ja mausta luottaen. Ja tokihan ollaan se tiedetty ennenkin, mutta kun on epäluuloinen (ja hyvin herkkävatsainen) niin sitä tulee toimittua toisin kuin tietää oikeaksi. Mutta nyt oli pakkotarve saada purkit vielä hyötykäyttöön. Kun kaapissa majoi vielä melkein kuukauden vanhoja kananmunia ja pöydällä nahistunut, hieman pehmennyt sitruuna niin kakkuhan niistä väkisinkin tuli mieleen. Sitruuna-jugurttikakkua englanniksi googlatessa tuli montakin osumaa, kokosin niistä meidän aineille sopivan combon ja hyvää tuli!! Jääkaapin ovesta bongasin vielä hieman vanhentunutta piimää, joten korvasin 100g jugurttia sillä, sopi hyvin joukkoon. Tähän voinee soveltaa melkein mitä vaan hapanmaitotuotteita rahkasta ranskankermaan oman kaapin varaston mukaan. Heitin mukaan vielä vähän mustikoitakin pakkasesta, kun niistäkin olisi hyvä saada loputkin käytettyä ennenkuin uusi mustikkakausi alkaa.

Kun tekee kakun johon viskoo kirjaimellisesti vähän sitä sun tätä mitä kaapista löytyy niin tuntuu uskomattomalta (ja huvittavalta) yhteensattumalta, että juuri kun on ensimmäisen palan kakkustaan maistanut huomaa toisessa ruokablogissa juuri julkaistun tekstin hyvin samanmoisesta kakusta. Hurjan herkullisen näköinen sitruuna-jugurtti-mustikkakakku löytyy siis myös Suolaa ja hunajaa blogista :) Samanmoista kuorrutetta voisi hyödyntää tähänkin niin saisi tästä enemmän salonkikelpoisen. Kakku muuten oli rakenteeltaan tuon päälle valutetun sitruunasiirapin ansiosta kuin tahmainen kuivakakku. Näyttää kuivalta, mutta on ihanan mehevää sisältä. Voi syödä helposti ihan vaan pala käteen ottamalla (sopisi siis mainiosti myös vaikka kesän piknikille) mutta on suloisen tahmeaa ja kosteaa.

Sitruuna-jugurtti-mustikkakakku
3.5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
½tl suolaa
300g kreikkalaista/turkkilaista jugurttia (meillä 200g jugurttia, 100g piimää)
2dl luomu ruokosokeria
3 kananmunaa
2tl raastettua sitruunankuorta
1tl vaniljasokeria
1dl rypsiöljyä
1,5dl jäisiä mustikoita

Sitruunasiirappi
0.6dl sitruunanmehua (2 sitruunaa)
0.5dl sokeria

Sekoita yhdessä kulhossa jauhot, leivinjauhe ja suola.
Sekoita toisessa kulhossa jugurtti, 2dl sokeria, sitruunankuori, munat ja vaniljasokeri.
Sekoita kuivat ja märät aineet varovasti keskenään.
Sekoita öljy joukkoon kumilastalla (nuolijalla) käännellen.
Kaada taikina voideltuun ja korppujauhottettuun vuokaan.
Paista 175C 50min.

Tee paiston aikana sitruunasiirappi. Mittaa sitruunamehu ja sokeri pieneen kattilaan ja keitä kunnes sokeri sulaa ja liemi on kirkasta. Laita sivuun jäähtymään.
Kun kakku on valmis anna sen jäähtyä 10min. Sitten irrottele se varovasti vuoastaan ja valuta siirappi kakun päälle kun se on vielä lämmin. Anna siirapin imeytyä kakun sisään. Jäähdytä ja nauti.

Jämistä lämpimäksi suosikkisalaatiksi

Tämä salaatti sai inspiraationsa joskus jostain bongatusta kikherne-artisokkasalaatista jota on tässä kevään korvalla tehty pariinkin ruokaan lisukkeeksi. Nyt piti saada katoamaan pari edelliseltä illalta ylijäänyttä grillattua broilerin rintafilettä (tällä aina yhtä ihanalla sitruuna-timjamimarinadiohjeella) ja muita jämiä mitä kaapista löytyi. Kikhernesalaatin pohja kantoi pitkälle näiden muiden aineiden kanssa ja syntyi hurjan makoisaa lämmintä salaattia jota tehdään jatkossa ihan tarkoituksella isommilla määrillä ;)

Tämähän taitaa sopia hyvin toukokuun Hävikistä herkuksi kampanjaan johon monet blogit ovat ihan virallisesti osallistuneet. Meiltä meni moiseen ilmoittautuminen ihan ohi, mutta varjoillaan nyt vähän täälllä sivustalla. Kaipa se sopii :) Tuo kampanja on kyllä itselle toiminut tosi hyvänä herättelijänä ja kannustanut taas pohtimaan ihan tosissaan miten kaikki ruoka-aineet tulisi hyödynnettyä eikä menisi lopulta vanhentuneina hukkaan. Varsinkin kun eihän se kaikki mitä päivämäärien mukaan pois heittää, ole oikeasti vielä käyttökelvotonta. Facebook-sivulta löytyy hyvin vinkkiä miten sen oman jääkaapin saisi fiksusti tyhjennettyä!

Lämmin kikherne-artisokka-tomaatti-broileri-fetasalaatti
2 grillattua broilerin rintafilettä pienehköinä kuutioina
1prk (380g) kikherneitä
½prk (5-6kpl) marinoituja artisokan sydämiä halkaistuna
reilu ½ rasiaa kirsikkatomaatteja halkaistuna
reilu kimpale fetaa
(1 viipale grillattua halloumia)
3 kevätsipulin vartta silputtuna
½tl kuivattua oreganoa
mustapippuria myllystä
oliiviöljyä
½ sitruunan mehu
Lämmitä öljy paistinpannussa ja paistele kikherneitä n.5min keskilämmöllä. Lisää artisokat ja paista vielä pari minuuttia. Sammuta virta ja lisää kirsikkatomaatit sekä kevätsipulit vähän lämpenemään. Murustele feta ja lisää se sekä broilerin palat joukkoon. Mausta oreganolla ja pippurilla. Lorauta joukkoon vielä vähän oliiviöljyä ja purista sekaan puolen sitruunan mehu. Nautiskele sellaisenaan tai hyvän leivän kera. Ilman broileria tämä on ihana lisuke melkein mille vaan!

Marokon makuista grillausta

Jos vielä mietiskelet että mitähän herkkuruokaa sitä sille äidille / vaimolle / itselle tarjoaisi äitienpäivän kunniaksi, niin tää äiti tykkäsi ainakin tästä seuraavasta ihan hurjan paljon pari viikkoa sitten kun sitä tehtiin. Jos ei ole vielä tullut grillikautta avatuksi, niin sekin tässä hoituu nyt kätevästi, sillä sinne grilliinhän nämä broilerinpalaset ihanasti sujahtavat makua keräämään. Kevään ensimmäinen oman grillin tuotos maistuu aina mielettömän hyvälle, ja meillä tämä oli juuri sellainen, mutta uskon että maut pitävät kielen ja mielen tyytyväisenä vielä seuraavankin (ja sitä seuraavan ja sitä seuraavan) kerran kun tätä tehdään. Tässä oli kaikki kohdallaan niin broilerien marinadissa kuin couscous-salaatissakin. Ja makuparina ne ovat suorastaan täydelliset. Minä en noista mausteista karsisi mitään, ovat tämän jutun juoni. Mausteista, kirpeää, raikasta, minttuista - vähän kuin olisi jossain kauempanakin kuin omalla takapihalla ;) Ja helppoakin vielä (sanoo hän joka ei osaa grillata mutta jolle onneksi grillataan...).

Meille ohje löytyi Kotivinkin uutiskirjeestä, josta onkin tullut monesti helpotusta siihen ikuiseen kysymykseen "mitähän sitä tällä viikolla syötäisiin".Ohjeen järjestyksestä huolimatta tee salaatti ensin. 

Marokkoilainen broileri

4 isoa broilerin filettä / koipea
(tai 6-8 ohutta leikettä kuten meillä tällä kertaa)
(suolaa ja mustapippuria tarvittaessa lopuksi)

Marinadi
0.7dl rypsiöljyä
½ sitruunan mehu
½tl juustokuminaa (jeera)
½tl jauhettua kuminaa (kts. kommentit)
1tl jauhettua kanelia
1½tl jauhettua korianteria
2tl jauhettua paprikaa (tätä ei laitettu kuin 1tl)
1rkl tuoretta raastettua inkivääriä
Sekoita marinadin ainekset keskenään. Hiero marinadi broilerin pintaan ja anna marinoitua vähintään 30min. Grillaa broilerin palat kypsiksi molemmin puolin.

Marokkolainen couscous-salaatti
2dl kuskusia
oliiviöljyä
2dl kasvislientä
10 kirsikkatomaattia puolikkaina
1 punainen paprika hienonnettuna
1 punasipuli hienonnettuna
puolikas kurkku
1dl herneitä
½dl sitruunamehua
1 ruukku tuoreita mintun lehtiä hienonnettuna
suolaa
valkopippuria
Kaada kuskusin päälle tilkka öljyä ja sekoita. Kiehauta kasvisliemi, kaada se kuskusin päälle ja sekoita. Peitä astia nopeasti kannella tai kelmulla ja anna hautua 10min. Kuori kurkku, halkaise ja poista siemenet teelusikalla kaapimalla. Kuutioi vasta sen jälkeen. Sekoita pilkotut kasvikset sekä herneet kuskusin joukkoon. Mausta salaatti sitruunamehulla, mintunlehdillä, suolalla ja valkopippurilla. Anna salaatin maustua jääkaapissa broilerin marinoinnin ja grillauksen ajan.

1v juhlat metsäneläinten seurassa

Poikasen 1v-synttäriteemana oli metsäneläinten kevät. 

 

Metsäneläimet vilahtelivat askartelemissani bannereissa, Poikasen paidan kuvioissa, ilmapallossa, sekä kakun että muffinssien koristeissa. Kasa metsäneläinpehmoja pääsi asustamaan sohvalle ja myöhemmin ympäri olohuonetta. Kevään vehreys tuli esiin pöytäliinan puissa, hiirenkorvienvihreinä lautasliinoina sekä voileipäkakussa ja hernekolmioiden täytteiden värissä.

Kun kerroin ystäville teemasta lasten kanssa pihalla leikkiessämme vajaa pari viikkoa ennen synttäreitä, niin eikös siihen keskelle rivitalojen pihoja juosta jolkotellut ihan oikeakin kettu. (Vaikea kuvitella että alle kuukausi sitten oli vielä noin paljon lunta - ja että täällä keskellä kaupunkia pääsee näkemään ketun)

Ruokapuolella suolaisia herkkuja edustivat:
Kalkkunahyydykekakku
Vuohenjuustoiset pikkupiiraat
Hernetäytteiset filokolmiot

Makean nälkään tarjolla oli:
Macaroneja kahdessa eri väressä
Pöllömuffinsseja
Limevalkosuklaa-vadelmamoussekakku metsäneläimineen

Juomana:
Inkiväärisimaa (joka kuvassa näkyvistä painuneista rusinoista huolimatta oli hyvinkin kuplivaista)

Juhlat olivat oikein onnistuneet ja herkut maistuivat niin itselle kuin vieraille. Suurimpia suosikkeja taisivat olla vuohenjuustopiiraat sekä täytekakku. Kaikkia näistä tekisin kyllä mielellään uudestaankin. Osaa koska olivat niin hyviä, ja osaa kun niistä pitäisi vielä saada täydellisiä...

Leipomiseen löytyi innokkaita "avustajia" ;)

Mutta siis voihan macaron sentään. Olenhan toki aina lukenut joka paikasta että mokomat osaavat olla herkkiä epäonnistumaan, mutta kyllä mulla silti oli aika kova usko omaan onnistumiseen. No, nyt kuuden epätäydellisen pellillisen jälkeen on pakko todeta että on ne tosiaan aikamoisen haastavia! Mulla suurimman haasteen aiheutti uunin käyttö - nuo vihreät alkoivat ruskettumaan jo 12 minuutin kohdalla vaikka paistoajaksi annettiin 18min. Ja tuo uuni ei kyllä missään muussa paistamisessa ole osoittautunut mitenkään erityistehokkaaksi, pikemminkin päinvastoin. Rakenne vihreissä oli kyllä aikalailla kohdallaan, siinä ihan ensimmäisessä erässä. Eivätpä olleet sitten raikkaan kevään vihreitä, mutta jotain sammaleisia metsänkiviähän niiden pitikin esittää, joten ilmeisesti ottivat roolinsa vähän turhan tosissaan ;D

Ruskeat tein kaakaotomusokerista ja se ei ainakaan tämän kokemuksen perusteella ole kovin suositeltavaa. Vai onko joku saanut niistä oikeanlaisia? Mitä itse löysin jälkikäteen googlettemalla, niin olivat ihan samannäköisiä rakeisia kökkäreitä kuin nämä minunkin...
Ohjetta en ala tänne rustaamaan koska näistä en täydellisiä saanut. Mutta kokeilut jatkuvat, pakkohan nää on saada selätettyä kun ovat niin söpöjä onnistuesaan!
Täytteenä vihreissä oli limecurdia ja ruskeissa pistaasitahnaa. Ei ne pahoja olleet, ei vaan niin hyviä ja kauniita kuin olisi voinut toivoa. Pikku E:n suosikkeja ne olivat aivan ehdottomasti :)

Sitten siihen kakkuun, eikös se ole aina synttäreiden loppuhuipentuma? ;)
Kun ystävä kuuli juhlien teemasta, tarjoutui hän tekemään marsipaanikoristeet kakun päälle. Koska en itse ollut koskaan työstänyt marsipaania, olin enemmän kuin iloinen tuosta tarjouksesta. Ja kun sain viikkoa ennen juhlia sähköpostiin kuvan valmiista koristeista hihkuin suorastaan ääneen, sillä ne olivat aivan ihania! Seuraavana päivänä ei sitten enää hihkututtanutkaan, kun samainen ystävä kertoi sairastuneensa megaluokan oksennustautiin seuraavana aamuyönä koristeita illalla väännettyään... Ei siis toivoakaan että noita koristeita olisi uskaltanut kermakakun päälle läntätä, joten päädyinpä sitten itse muovailemaan. Luotto ei ollut omiin kykyihin tässä lajissa kova, mutta kun mulla oli hyvät kuvat noista ystävän tekemistä mallina, niin lopputulos oli itseä yllättävän onnistunut! Onpahan tuokin marsipaanikynnys nyt sitten ylitetty :)

Kakun pursotukset menivätkin sitten ihan metsään, eikä visuaalinen lopputulos ollut kumminkaan ihan sitä mitä ajattelin. Laittamalla suklaakuorrutuksen reunoihin ja päälle vihreää marsipaania, olisin varmaan saanut enemmän sen näköisen kakun kuin meinasin, mutta koska suklaa on meillä nyt Pikku E:n epäillyn allergian vuoksi pannassa ja kukaan ei tykkää marsipaania syödä, tein näin.

Maku kakussa oli minusta täysin kohdallaan, todella hyvät täytteet joita teen kyllä toistekin! Vielä täyttöpäivän aamuna olin sitä mieltä että teen valkosuklaamoussen ja vadelmamoussen ohjeiden mukaan, mutta sitten se raaka kananmuna alkoi kumminkin epäilyttämään... Varmaankin ihan turhaan, mutta mulla on jotenkin valtavan suuri este raa'an munan syömiseen (silloin kun tiedän sellaista syöväni - jos asia selviää vasta jälkikäteen se on ihan ok). Voiko näitä täytteitä nyt sitten ihan oikeasti mousseksi kutsua, en tiedä, mutta kun en keksi muutakaan sopivaa nimitystä niin näillä mennään.

Täytekakkupohjan tein taas tällä Kinuskikissan ohjeella jolla olen saanut pohjan nyt onnistumaan kolme vai peräti neljä kertaa peräkkäin. Tällä kertaa se nousi vielä oikein erityisen hyvin eikä kakun leikkaamisessa ollut pienintäkään ongelmaa. Varsinkaan kun löysin Ikeasta tällaisen hassunnäköisen kakkusahan joka hoiti hommansa varsin mallikkaasti. Voin suositella tuota muutaman euron investointia jos kuulut myös meihin aina vinoon leikkaaviin! :)

 

Ajoitan kakuntekemisen aina näin: kakkupohjan leivon kaksi päivää ennen juhlia, eli nyt kun juhlat olivat sunnuntaina, leivoin pohjan perjantaina. Lauantai iltapäivänä tein täytteet ja kostutin sekä täytin kakun - näin siitä tulee ihanan mehevä juhlahetkeä varten. Sunnuntai aamuna vatkasin kermat ja pursotin ne kakun päälle. Koristeet laitoin pinnalle vasta juuri ennen juhlien alkua.

Vadelmamousse
2dl vispikermaa
125g maitorahkaa
200g vadelmia
3 liivatetta

Lime-valkosuklaamousse
100g valkosuklaata
2dl vispikermaa
1 limen kuori raastettuna
2rkl limecurdia
2rkl limen mehua
2 liivatetta

Vatkaa aluksi molempiin täytteisiin tarvittava kerma 4dl+3/4dl sokeria yhdessä kiinteäksi vaahdoksi. Käytä puolet vaahdosta valkosuklaatäytteeseen ja puolet vadelmaan.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Erota puolet kermavaahdosta vadelmamoussea varten, sekoita se rahkan joukkoon. Erota esim. haarukalla vadelmia murskaten niistä 2rkl mehua - jos ei onnistu niin käytä vettä. Soseuta vadelmat. Käytin lasten mummon keräämiä metsävattuja. Kiehauta mehu ja sulata kolme liivatetta siihen. Sekoita hieman jäähtynyt mehu rahkakermaseoksen joukkoon vadelmien kera.

Kostuta kakun alin kerros. Itse käytin vaniljasokerilla maustettua maitoa, voit käyttää myös esim spriteä. Koko kakun (eli kolmen kerroksen) kostuttamiseen meni n. 2dl nestettä. Levitä vadelmatäyte kakkupohjalle. Nosta päälle kakun keskikerros ja kostuta se.

Sekoita jäljelle jääneen kermavaahdon joukkoon limen kuoriraaste sekä lime curd. Sulata valkosuklaa mikrossa, aina puoli minuuttia kerrallaan välillä sekoitellen. Jäähdytä hetki ja sekoita se kermavaahdon joukkoon tasaisena ohuena nauhana lisäten. Kiehauta limen mehu ja sulata siihen kaksi liivatetta. Sekoita hieman jäähtynyt liemi kerman joukkoon.

Levitä täyte kakun toiseen kerrokseen ja nosta viimeinen kakkukiekko päälle. Kostuta ja nosta kakku jääkaappiin hyytymään seuraavan päivän koristelua varten.

Pinnan pursotuksiin käytin Flora vispiä, josta saa jämäkämmän ja kestävämmän vaahdon kuin tavan kermasta.

Ihan vielä ei puhaltaminen onnistunut, mutta ensi vuonna sitten :)